Pihalla tapahtuu...

Kasvun ihmeitä seurataan päivittäin ja ollaan erittäin tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen - ottaen huomioon, ettei me ihan oikeasti tiedetä yhtään mitään tuosta kasvimaahommasta. :)

Valkosipulit ja rikkaruohot.

Salaatit ja kurpitsat (kesä/talvi)

Pinaatti, rucola ja parsakaali.

Latikossa herneet, pensaspavut ja paprika. Kaivolla ruusupapuja ja ruukussa lisää herneitä.

Sipulit, porkkanat ja toisella kierroksella olevat retiisit.

Tomaatintaimia - erotatko toisistan naapurilta saadut ja minun siemenestä kasvattamat taimet? :)

Yläkerran katto.

Juhannusta edeltävällä viikolla mies otti tilaten yläkerran kattoon paneelit. Värin ja pintakasittelyn hän päätti itse ja meille tuli nyt sitten yläkertaan valkolakattua paneelia (keskikerroksessa on vahattua)... Ei pintavalinta nyt ihan pieleen mennyt, ehkä edullisempi hinta oli päätöksen taustalla?

Paneeli siis on Finnforestin STP 14*120*2370 päätypontattua kuusilautaa, valkolakattuna. Yhdessä paketissa on 14,22 juoksumetriä tavaraa ja paketteja tarvitaan yläkerran kattoon 54 pakettia = 84 neliötä (pari neliötä menee vielä eteisen kattoon keskikerrokseen). Yhden laudan pituus on tällä kertaa vähän vajaa 2,4 metriä ja tuollaisen pituuden kanssa pystyy tekemään vaivatta yksinkin töitä. Keskikerroksen katossa oli laudanpituus muistaaksemme nelisen metriä ja siinä ei meinannut yhden miehen kädet riittää... Remontin edetessä ihminen oppii! :) Kuten keskikerroksen valkovahattu kattokin joudutaan tämäkin käsittelemään vielä kertaalleen, jotta saadaan pintaa valkoisemmaksi.

Mies aloitti paneloinnin komeroista - ajatteli harjottelevansa sellaisissa paikoissa, joita ei niin paljon tarvitse katsella. :)

Siinähän se juhannusviikonloppu vierähti ja tällä viikolla yhtenä iltana hetken aikaa - ei nyt täyttä päivää kukaan tässä huushollissa pysty remonttia tekemään, mutta muutamia tunteja siellä täällä. Tällä hetkellä panelointi menee jossain kattotuolien korkeudella.

Jatkoa yläkerran puuhiin seuraa taas jossain välissä. Meidän perheen herrat jäävät nyt kahdestaan neljän viikon lomalle ja toinen herroista - Remppajarru - pitänee huolen siitä, ettei isompi hera ainakaan päiväsaikaan tee muuta kuin ole seuralaisena. :)

Yläkerran katto - koolaukset.

Ekovillan puhallusta varten kattoon tehtiin vaakakoolaukset suunnilleen 50 sentin välein - ilmansulkupaperi ei itsestään pysy villakuorman kanssa ylhäällä. Koska meille tulee vaakapanelointi (siis talon harjan suuntainen), piti vaakakoolausten päälle lyödä vielä pystykoolaus noin 40 sentin välimatkoilla. Katon koolaukset nyt lähes valmiit.

(Älkää antako kuvanlaadun häiritä - järkkäri tippui lattialle ja on nyt hetken pois käytöstä...)

Hyvää juhannusta!

Tukiaita...

Enpä ole tätä ennen tiennyt, että köysi kutistuu vesisateessa... Ja kutistuessaan vetää pystypuut vinoon.

Tukiaita.

Kuten jo tuossa aikaisemmin kerroin, olemme keräilleet ympäri pihaa vadelmapuskia tontin reunaan - yritetään siis luoda tuohon ojan vierelle jonkunlaista herkullista aidaketta. Vadelmapuskista ei tykätä, jos ne rehottaa villinä ja siksi tämä tukiaitaprojekti.

Idea tukiaitaan saatiin kärryttelyreisulla jo muutama vuosi sitten, kun tässä meidän asuinalueella pörräiltiin. Malli kopioitiin ja lupakin on pyydetty kopioimiseen. :)

Ja tuossa se sitten on. Maalattu osaksi jämäspraymaalilla mustaksi. Köyttä on vartavasten tähän projektiin ostettu HongKongista - hovihankkijaltamme. Kyllä meidän nyt kelpaa...! ;)

Viljelykset vuonna 2012

Ajattelin, että ihan omaankin muistiin laitan ylös hiukan meidän tontin hyötykasviosastoa. Oma kehitykseni puutarhurina/viljelijänä näyttää kovasti menevän siihen suuntaan, että kukkia kukkien vuoksi tulee hankittua tai edes harkittua vähemmän ja vähemmän, tänä vuonna kesäkukille ajateltu patakin sai sisälleen mansikantaimet - onhan mansikoissakin kyllä kukat! :) Toki meiltäkin perinteiset syreenit ja ruusupuskat löytyy, mutta enenevässä määrin kaikenlaista syötävää.

Jälkikasvuakin on tässä "suuntauksessa" ajateltu aika paljon. Ollaan aika ajoin satuttu telkkarin eteen, kun siellä kerrotaan kuinka esimerkiksi amerikkalaiset penskat eivät erota porkkanaa parsakaalista eivätkä oikeasti muka tiedä missä peruna kasvaa... Jösses! Meidän mukula tulee kyllä tietämään nämä perusjutut ihan alusta lähtien ja luvattiin Remppajarrulle käydä ahkerasti myös kotieläinpuistossa katsomassa, että "mistä se kana pissii"... :)

**

Lavakauluksiahan meillä nyt on (jee) ja kaikkiin keksittiin kasvatettavaa...ja vähän vielä päällekin. :) kasvamassa on siis; kesäkurpitsaa, talvikurpitsaa, retiisiä, porkkanaa, parsakaalia, sokeriherneitä, pensaspapuja, paprikaa, sipulia, valkosipulia, pinaattia, rucolaa sekä salaatteja. Erikseen on vielä tomaatintaimia, mutta ne ei tänä vuonna taida ehtiä tehdä satoa ollenkaan, niin pieniä ovat. Valkosipulikin näyttää vähän toivottomalta viljelykseltä, muiden kanssa näytetään onnistuvan edes jotenkuten.

Perusteluja ei valikoimalle juurikaan ole. Osa laitettiin maahan vain mielenkiinnosta, osa Remppajarrua ajatellen, esimerkiksi parsakaali on poikasen ykkössuosikki - herneitä, retiisejä ja porkkanoita haluttiin siksi, että niitä voi periaatteessa syödä suoraan maasta (pestynä).  Valkosipuli on insinööri idea ja kurpitsoista minä toivon VAU! hetkeä - eikö niistä pitäisi tulla melko isoja? :D

Lavakaulukset.

Sellasia pysyväisemmän sorttisina viljelminä meillä on nuo ikivanhat omenapuut, joita ollaan jokaisena asumiskesänä tähän mennessä leikattu suhteellisen radikaalisti. Tänä kesänä yksi puista saa olla rauhassa ja syksyllä otetaan isoimmasta puusta (tähän asti saanut olla suht rauhassa) reippaammin oksia alas. Yritetään noita leikata takaisin järkevään korkeuteen sekä kannustetaan niitä kovasti tekemään lisää oksistoa vanhojen ja aika lahojenkin tilalle. Kukinta onnistui hyvin suurimassa osassa puita ja nyt odotellaan edes kohtuullista satoa. Joka vuosi on jokainen puu tehnyt vähintän sen yhden omenan ja maku on kohdallaan - mikä lie vanha lajike on kyseessä...

Yläpiha.

Ensimmäisenä kesänä istutettin etupihalle kirsikkapuu ja viime kesänä laitettiin luumupuiden taimia. Puna- ja mustaviinimarjapuskat löytyvät tottakai, samoin karviaismarjapuskat - pensaista vain yksi mustaviinimarjapuska on pihan alkuperäisasukkeja, muut on joko kaupasta kannettu tai ystävien pihoista tuhoamisvimman alta pelastettu. Pihaan ajetun täyttömaan mukana tuli jonkunverran vadelmapuskia ja niitä on jo viime vuonna siirretty tontin reunalle pensasaidaksi. Samaan läjään olen viime vuonna istuttanut lahjaksi saadut 2 mustikkapensasta ja tänä vuonna vielä yhden itseostetun puskan.

Taka- ja sivupihaahan meillä kiertää (vielä keskeneräinen) kivimuuri. Kivimuuriin ei ole jaksettu mitään suodatinkankaita laittaa alle vaan ajateltiin siinäkin jo heti alkuunsa kasvattaa kaikkea mikä siinä menestyy. Nyt näyttää muurista muodotuvan meidän yrttipaikka - ruohosipuli, timjami, piparminttu ja laventeli on talvehtineet hyvin - rosmariini täytyy istuttaa uusiksi. Muita yrttejä lisäillään pikkuhiljaa ja opetellaan samalla miltä ne näyttää ja maistuu - persilja ja stevia on jo päässyt multiin tämän alkukesän aikana. Yrttien lisäksi olen siirtänyt muualta pihalta ahomansikoita kivien koloon ja sekin leviää ja kukkii tällä hetkellä upeasti.

Laventeli.

Stevia.

Tänä vuonna olen istuttanut aroniaa autotallin luiskaa reunustavan "muurin" reunaan - siitä pitäisi tulla pensasaita ja toivottavasti estää Remppajarrun suurimmat putoilemiset siihen ajoluiskalle... Tyrniryhmään (melkein metsään) istutettiin kaksi uutta "akkaa" - tyrnithän meillä istutettiin ensimmäisenä kesänä ja tänä kesänä niistä ensimmäisistä odotellaan parempaa satoa kuin viime kesän 8 marjaa.

Marja-aronia aita.

Mansikkataimia siis laitettiin kesäkukkien tilalle yhteensä kymmenen ja yksi mansikka-amppelikin roikkuu talon eteläseinällä. Raparperit piirakkaan saadaan myös, tosin kamalan huonosti näyttävät kasvavan - naapurikateus raparperien kohdalla on SUURI!

Mansikkamaa.

**

Semmoista siis meillä. Mites teillä?

Yläkerran katon eristys

Tämä kauan odotettu päivä koitti siis jo äitienpäivää seuraavalla viikolla. Tässä vain on ollut kaikennäköistä kiirettä sekä useamman perheenjäsenen flunssatautia niin paljon, ettei kuvia ole saanut siirtymään kamerasta koneelle taikka blogiin ennen tätä päivää. Kyllä voi olla ihminen joskus aika puhki ihan vain perusarjesta, eikä viimeisen kuukauden sisällä syödyt 3 antibioottikuuria ole auttaneet yhtään asiaan.

Homma alkoi kuitenkin siis 16. 5. keskiviikkona, kun pihaan ajoi VALTAVA kokoinen kuorma-auto ja kaksi miestä aloitti eristysurakan.

Se kuorma-auto.

Pirusti putkea.

Puhallusputki menee yläkerran ikkunasta sisään.

Puhallusurakka ei mennyt ihan ongelmitta. Ensinnäkin puhallusputki tuntui olevan liian paksu tuohon meidän eriste"onkaloon" ja sen kanssa puhallusmiehet saivat taistella joka kohdassa. Puhalltajat kavensivat puhallusputken suun 1,5 litran limupullolla - leikkasivat ylimääräiset pois ja jekkuteipillä paikoilleen...

Toisekseen työ oli aika hidasta, koska tuo eriste"onkalo" meillä ainakin on suht sokkeloinen. Ensinnäkin poikkisuunnassa (katon harjaan nähden) on onkalot per kattotuoli ja kantavan paksun palkin takia toinen puoli harjasta oli melkeinpä kokonaan tehtävä kahdessa erässä myös katon harjan suunnassa. Sama homma tuli vastaan toisella puolella siinä meidän tulevan makuuhuoneen kohdalla, jossa on ne pystytolpat otettu pois...

Ihan katon harjalle meille on jo vedetty sähköt sekä lamppujen paikat - nämä sähköt yms on kiinnitetty luonnollisesti laudalla paikoilleen, joten sitä kautta ei päässyt puhaltamaan molemmille puolille vaan piti leikata reiät kumpaakin puolta varten erikseen. Reikää tuli hartaudella viritettyihin ilmansulkupapereihin niin paljon, että melkeinpä sen olisi voinut jättää virittelemättä kokonaan... ;)

 

Yllärimomentti koettiin, kun puhallusmiehet joutuivat lähtemään kesken kaiken toiseen kohteeseen... Meidän katon puhalluksessa meni siis niin kauan aikaa, että heidän aikataulunsa kauniisti sanottuna kusahtivat. Tilausvaiheessa oli kyllä kuvailtu suhteellisen tarkkaan työn luonne ja erikoispiirteet, mutta eivät olleet sitten kuitenkaan osanneet varautua oikein tai myyjä ei ollut ymmärtänyt mitä meni myymään. Puhallusmiehet olivat varanneet koko katon puhallukseen 2 tuntia aikaa - 15 kuutiota meni puolikkaaseen kattoon ja olivat varanneet koko kattoon 14 kuutiota. MITÄHÄ!

No. Puhallusmiehet tulivat tekemään homman sitten Helatorstain jälkeen perjantaina. Toisella puhalluskerralla meni 10 kuutiota ja 2,5 tuntia... Sanonpa vain, että taisi tämä keikka mennä kyseisellä yrityksellä plusmiinusnollaan. Vähän jännitin, tuleeko laskuunkin tuplahinnat, mutta urakan hinnaksi tuli sama summa kuin oli tarjouksessakin.

Jälkikäteen oli imurille hommia myös alakerrassa...