torstai 18. helmikuuta 2010

Talo tuntuu omalta.

Jännä, miten muutamassa viikossa talossa tuntuu olo jo ihan omalta. Talo ei myöskään ole enää talo vain Talo, isolla T:llä.  Talolle on muodostumassa persoona ja meillä tunneside Taloon. :)



Purkaminen jatkuu, mutta samalla mietimme mitä kaikkea alkuperäistä säästämme ja minkälaisia tarinoita vanhoista esineistä ja materiaaleista tulemme myöhemmin vieraille kertomaan. Minä vauhdikkaan mielikuvitukseni kanssa mietin myös sitä, millaisia tarinoita seinät kertoisivat menneestä jos osaisivat. Lattian päällysteessä oli hassusti tehty paikkaustyötä ja tuumailimme pitkään, mikä logiikka sellaisenkin työn takana piilee. Ei varmaan mikään ihmeellinen, mutta onhan tällainen ajatusleikki hauskaa!

Alla olevan kuvan tilkkutyölle (keskikerroksen väliseinä) perustelu löydettiin, kun vähän pidemmälle purkutöitä tehtiin - betonitahrojen perusteella lautoja on ensin käytetty perustusten valutöissä muottina ja myöhemmin muotit on purettu ja käytetty sisäseinien rakentamiseen. Muotit ovat vaatineet määrämitat ja soveltaen niistä pituuksista onnistui myös seinä.



Emme muutamaan päivään ole päässeet Talolle töiden jälkeen ja huoli on ollut kova - miten Talo nyt siellä pärjäilee ilmen meitä? Varmaan ihan hyvin, onhan se pärjäillyt ennen meitäkin yli 50 vuotta jo! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti