Yläkerrassa alkaa pikkuhiljaa asiat löytämään paikkansa ja silti on niin paljon tekemistä ennen kuin pääsemme "muuttamaan". Insinöörin joulukuinen pitkä työreissu ei edistänyt remonttia yhtään ja näin ollen hommat ovat seisseet viimeisen kuukauden.
Koska kuitenkin iso osa tavaroista on jo siirretty yläkertaan, olemme siellä viettäneet enemmän aikaakin ihan vain leikkien (riehuen) Remonttijarrun kanssa. Portaat yläkertaan ovat tulleet tutuksi ja hienosti niiden kanssa osataan jo toimiakin. Motoriikka pelaa ylös sekä alas kulkiessa, ainoana ongelmana koen kuulun ymmärtämisen näiden portaiden kohdalla - olemme ehkä noin tsiljoona kertaa tolkuttaneet, että "portaisiin mennään VAIN äidin tai isän kanssa"...arvannette varmaan, että ihan joka kerta ei meitä aikuisia malteta odottaa...
Remonttijarrun syntymäpäivänä juuri ennen vuoden vaihdetta, kyseinen hippaheikki tulikin sitten noin puolesta välistä portaita "kerien" ja muutamalla voltilla alas - päästä irtosi kolikon kokoinen tukko hiuksia päänahan kanssa ja me vanhemmat harmaannuimme säikähdyksestä taas vähän lisää. Kävimme tsekkauttamassa Remppajarrun tilanteen lasten päivystyksessä (liian tuttu paikka nykyään) ja kaikki on ok - ainoat oireet haaverista oli noin tunnin pidemmät päiväunet sekä noin 1,5 tuntia pidempi yöuni (jihuu).
Muille vanhemmille on varmasti myös selvää, ettei tuo haaveri paljoakaan Remppajarrun suhtautumista portaisiin muuttanut. :) Me yritämme täällä pitää entistäkin paremmin sankaria silmällä, mutta portaiden yläpään lapsiportti asennettiin paikoilleen tänään. Kyseessä on Ikean portti, Patrull Fast ja tuohon noin 130 cm leveään aukkoon tehtiin kahdesta portista yksi.
Ei mikään sisustuksen riemuvoitto, mutta ehkäpä tarpeellinen. Nyt ei muksu ainakaan riehuessaan autoleikkien ja muiden puuhien tiimellyksessä vahingossa tuosta alas tuiskahda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti